Mitä parempi oppimiskyky eläimellä on, sitä enemmän sillä on hermosoluja
keskushermostossa. Ihmisen oppimiskykyä selittävätkin osaltaan suuret
aivot, joiden käyttökustanukset ovat huomattavat. Aivojen paino on
noin kaksi prosenttia ruumiin painosta, mutta niitä palvelee 15 prosenttia
sydämen verenkierrosta ja 20 prosenttia keuhkojen ottamasta hapesta.
On myös huomattava, että mitä monimutkaisemmat aivot ovat, sitä
alttiimmat ne ovat perinnöllisille ja muille häiriöille, jotka ilmenevät
yksilön kelpoisuutta alentavana poikkeavana käyttäytymisenä.
Vaistotoimintojen ja oppimisen suhteellinen osuus eläimen käyttäytymisessä
riippuu siis etupäässä kunkin lajin rakenteen ja aineenvaihdunnan
erityispiirteistä, jotka karkeasti ottaen ovat suhteessa lajin
kehityshistorialliseen asemaan eläinkunnassa. Tämän lisäksi lajin
ympäristö ja elintavat pitkälle määräävät, minkälainen reaktiotapa
on adaptiivinen. Kullekin lajille on kehittynyt eri tilanteisiin
perimän ohjaama kyky ja tapa oppia tai olla oppimatta...
...jatkuu kirjassani ilu mfg |