Yöhaikara



Nyt otamme käsittelyyn koiraihmisen sen ajanjakson kun hän liittyy rotuaharrastavaan yhdistykseen.

Yhdistyksissä, vaikka päällisinpuolin vaikuttavatkin demokraattisilta, vallitsevat luonnon lait Tämä on hyvä pitää mielessä seuraavan esimerkin opastamana: Nuorta täysikokoista mutta vielä kömpelöä eläintä uhkaa aikuisten aggressiivisen käyttäytymisen taholta kannibalismia suurempi vaara. Tämän vaaran kumoaa sarja varsin tiukasti säädeltyjä estomekanismeja. Eräässä tapauksessa nämä käyttäytymismekanismit ovat analysoitavissa. Tämän muodostaa yöhaikaroitten raukkaudeton yhteiskunta. Nuoret lentokykyiset linnut onnistuvat pysymään yhdyskunnassa huolimatta siitä, että sen ahtaalla alueella kirjaimellisesti jokainen oksa on reviirinaapurusten mustasukkaisten kiistojen kohteena. Niin kauan kuin nuori, pesänsä jo jättänyt haikara vielä kerjää ruokaa, se voi olla varma siitä, että tämä toiminta sinänsä muodostaa ehdottoman suojan aikuisten, reviirejä hallitsevien lintujen taholta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Ennen kuin vanhempi haikara edes ehtii valmistautua nokkimaan nuorukaista, tämä jo ahdistaa sitä kerjäävillä kutsuillaan ja siivenlyönneillään. Nuorukainen koettaa tavoittaa aikuisen nokkaa, vetää sen alas ja lypsää sitä niin kuin haikaranpoikaset tekevät vanhemmilleen halutessaan saada ne oksentamaan ruokaa kuvustaan. Nuori yöhaikara ei tunne vanhempiaan enkä ole varma siitä, että vanhemmat tuntisivat poikasensa. Varmuudella toisensa tuntevat ainoastaan samassa pesässä olevat poikaset. Niin kuin yöhaikara, joka ei ole ruokkimistuulella, pakenee säikähtyneenä poikasten äänekkäitä vaatimuksia, se pakenee samalla tavalla jokaista vierasta nuorta lintua eikä hetkeäkään uneksi hyökkäävänsä sen kimppuun. Tunnemme useiden muiden eläinten parista samanlaisia tilanteita, joissa lapsenomainen, infantiili käyttäytyminen suojelee lajinsisäiseltä aggressiolta.

...jatkuu kirjassani

ilu mfg