Valistusta



käyttäytyminen on reaktiota ympäristöstä saatavaan informaatioon. tätä informaatiota välittävät eri energiamuotoja tunnistavat aistinelimet. eri eläinryhmät hahmottavat maailmansa eri aistien avulla. meille ja muille kädellisille näköaisti on tärkein. koiran maailma taas perustuu ennen muuta hajuihin. maailman kuvaa voidaan tuottaa myös tuntoaistin, kaikuluotaimen, sähkö- tai magneettiaistin avulla. eläinten aistit ovat luonnonvalinnan tuottamat ja siksi ne välittävät lajille menestymisen kannalta oleellista tietoa.
uusin fysiikka enteilee maailmamme olevan 10- tai 11-ulotteinen.
neljän ulottuvuuden havaitseminen on kuitenkin riittänyt elossa pysymiseen ja lisääntymiseen, valinta ei ole suosinut hienostuneempien aistielinten kehittymistä, eikä meillä siksi ole keinoa havainnollisesti tajuta useampia ulottuvuuksia.

Oppiminen perustuu muistijälkeen
Tapahtuma jättää muistijäljen, jos hermosolujen kytkökset muuttuvat pysyvästi.
Oppimisessa tarvittavat hermoston mekanismit alkoivat kehittyä jo monisoluisten eläinten evoluution aamuhämärissä 1000–500 miljoonaa vuotta sitten. Siksi ne ovat kaikkien nykyään elävien eläinten yhteinen ominaisuus.
Oppimista ja muuta aivojen muovautumista tapahtuu läpi elämän. Mutta miten oppi käytännössä jää aivoihin? Todennäköisimpänä selityksenä pidetään nykyään sitä, että hermosolujen välisten kytkösten, kemiallisten synapsien, voimakkuudessa tapahtuu pysyviä muutoksia. Näitä muutoksia sanotaan muistijäljiksi.
Hermostossa on kahdenlaisia synapseja, sähköisiä ja kemiallisia. Sähköiset ovat vastuussa muun muassa reflekseistä, eivätkä ne muutu. Kemialliset synapsit ovat hitaampia, mutta niiden valtti on muovautuvuus. Niiden avulla toimiviin hermoverkkoihin varastoituu uutta informaatiota.
Molemmat synapsityypit – sähköiset ja kemialliset – ovat käytössä kautta eläinkunnan. Synapsien toimintaa on tutkittu muun muassa Aplysia-suvun merietanoilla. Nämä kirjavat hyytelömöykyt hallitsevat kaikki yksinkertaisimmat oppimisen lajit. Ne tottuvat toistuvaan harmittomaan ärsykkeeseen, ehdollistuvat väistämään epämiellyttäväksi osoittautunutta ärsykettä ja herkistyvät eli alkavat reagoida voimakkaammin joutuessaan kokemaan epämiellyttävän asian toistuvasti.
Oppiminen on sitä, että ulkomaailman tapahtuma aktivoi aivoissa niitä hermosolujärjestelmiä, jotka ovat geenien ohjaamina valmiiksi virittyneet ottamaan vastaan juuri kyseisenlaista informaatiota. Näiden hermosolujen geenien ilmentyminen eli proteiinien tuotanto muuttuu, jolloin myös niiden välisten synapsien toiminta muuttuu. Synapsit voivat esimerkiksi herkistyä tai turtua. Voi myös syntyä aivan uusia yhteyksiä toisenlaisia tapahtumia edustaviin hermosoluihin. Kaikkia näitä muutoksia sanotaan muistijäljiksi.

jos ei voida seurata peräkkäisiä sukupolvia, ei ole aina ollenkaan itsestään selvää, mikä käyttäytymismuoto on geneettisesti periytyvää ja mikä opittua. varsin usein on ilmeistä, että molemmat tekijät vaikuttavat lopputulokseen. sormituntumalta voidaan silti sanoa, että mitä pidempi on lajin nuoruusvaihe ja mitä isommat aivot eläimellä on, sitä suurempi merkitys on yksilön kokemuksiin perustuvalla sekä sosiaalisella oppimisella eli matkimisella yksilön myöhempään käyttäytymiseen. varmoja voidaan käyttäytymistavan geneettisestä periytymisestä olla oikeastaan vain silloi, kun sukupolvien välillä ei ole yhteyttä. tämä ehto toteutuu käenpoikasen kohdalla. käet munivat toisten lintujen pesiin. sen muna kuoriutuu ennen kuin isäntälajin munat. ensi töikseen käenpoikanen työntää isännän munat pois pesästä. tätä se ei ole voinut mistään oppia. onkin ilmeistä, että mitä kiinteämmin jokin käyttäytymismalli liittyy joko lisääntymiseen tai omaan välittömään säilymiseen, sitä enemmän siihen liittyy geneettisesti periytyviä käyttäytymisen piirteitä ja taipumuksia.

leimautuminen
leimautumisella tarkoitetaan ulkoisen tai sisäisen ärsykkeen seurauksena tapahtuvaa nopeaa ja peruuttamatonta käyttäytymisen muutosta. leimautumisella on yksilön kehityksenen sidottu herkkä vaihe, sensitiivinen periodi, jonka aikana ärsykkeen täytyy tulla, jotta käyttäytymisen muutos olisi mahdollista. koska leimautumisen aiheuttama käyttäytymisen muutos on palautumaton, sitä ei voi luokitella oppimiseksi. Osa leimautumisreaktioista ilmenee vain fysiologisina muutoksina.

miten emo tunnistaa poikasensa?
se haistaa MHC-geenikompleksin tuottamat erilaiset valkuaisaineet, joita on suuri joukko. ne ovat osa elimistön immuunijärjestelmää, jolla se puolustautuu taudinaiheuttajilta ja vierailta valkuaisaineilta. näiden proteiinien avulla kudos tunnistaa vieraan kudoksen tai valkuaisaineen, jonka se pyrkii vasta-ainein torjumaan. ihmisellä MHC-kompleksin geenilokuksia eli geenin sijaintipaikkoja kromosomeissa on 77 ja yhdessä lokuksessa eli kromosomin kohdassa voi koko ihmispopulaatiossa olla jopa 50-70 erilaista alleelia eli vastingeeniä. tämä tarkoittaa, että luvussa, joka kuvaa eri mahdollisuuksia yhdistellä näitä geenejä, on yli sata nollaa. muilla nisäkäslajeilla MHC-kompleksin geenejä on suunnilleen saman verran. ei siis ole kahta erimunaista nisäkäsyksilöä, joiden MHC-kompleksit olisivat täsmälleen samanlaiset. lähisukuisten MHC-kompleksit ovat kuitenkin enemmän samankaltaisia kuin ei-sukulaisten. kotihiirellä osoitettiin ensi kerran eläinten tunnistavan sukulaisensa näiden valkuaisaineiden hajun avulla. nisäkkäät muistavat hajuja paremmin kuin muita ärsykkeitä.

susien ja hyeenakoirien dominanssijärjetykset muistuttavat monissa suhteissa kanojennokkimisjärjestystä. susilaumassa kummallakin sukupuolella on oma arvojärjestyksensä. johtava eläin vahvistaa asemaansa kurittamalla alempiarvoisia eläimiä. tällaisesta arvovallan vahvistamisesta ei yleensä seuraa kuritetulle vakavia fyysisiä vammoja. sen seurauksena kuitenkin vain johtajauros ja johtajanaaras voivat lisääntyä. tällainen sosiaalinen kastraatio on tavallista useissa nokkimisjärjestyksen mukaan järjestyneissä nisäkäslaumoissa. susilauma on yleensä sukulaisyhteisö. siinä on mahdollista uhrata oma lisääntyminen ja toimia sukulaisten hyväksi. silläkin tavoin yksilö voi turvata omien geeniensä menestymistä.

dominanssi tarkoittaa etuoikeutta lajin käyttämiin resusseihin. resussi voi olla ravinto, suoja, pesäpaikka tai lisääntymiskumppani. hierarkia voi olla lineaarinen nokkimisjärjestys tai luokkajako kahteen tai useampaan dominanssiluokkaan.

yksi sukupuolten ero on siinä, että naaras voi aina olla varma siitä, että sen jälkeläisten geeneistä puolet on sen omia. koiras ei voi tästä olla varma. varpuslintujen DNA-tutkiukset ovat osoittaneet, ettäkoirailla on täysi syy epäillä isyyttään, 10-20% tutkituista yksiavioisten lintujen poikasista on vieraan koiraan siittämiä. ihmisellä tätmä prosenttiluku asettuu samaan haarukkaan. luonnossa ei ole moraalia.

sosiaalisuudeksi sanotaan kaikkea käyttäytymistä, jossa eläin reagoi toiseen saman lajin yksilöön. se voi ilmetä toisen torjumisena, karkottamisena tai alistamisena, joka johtaa territoriaalisuuteen tai arvojärjestykseen, tai sitten ryhmähakuisuutena ja yhteistoimintana. arkikielessä vain viimeksi mainitut ymmärretään sosiaalisuutena. yleensä ryhmähakuisuus ja aversiivinen, toista alistava tai karkottava käyttäytyminen ilmenevät yhtä aikaa. se johtaa lauman järjestäytymiseen hierarkisesti ja yleensä jonkinlaisen yksityisen tilan varaamiseen ryhmän alueen sisällä.

...jatkuu kirjassani

ilu mfg