Tutkimukseni vaativat yhä ehdottomammin, että neurootikkojen analyysin
on perin juurin selvitettävä myös potilaan pentuvaiheen tapahtumia.
Vain tutkimalla perusteellisesti synnynnäisen viettirakenteen ensi
ilmauksia ja kokemusten vaikutuksia voidaan päästä selville myöhemmin
ilmenevän neuroosin ponninvoimasta ja välttyä erehdyksiltä, joihin
kypsyyajan uudet muodosteet ja kerrostumat muutoin viekoittelisivat.
Tällä ei ole pelkästään teoriaan sitoutuvaa merkitystä, se on myös
käytännössä tärkeä. Varhaisvaiheen analyysi on pitkällinen ja työläs.
Edelleen se vie hämärille alueille, mistä tienviittoja yhä puuttuu.
Olenpa siksi sitä mieltä, ettei analyytikoiden lähimpinä vuosikymmeninä
ainakaan tarvitse pelätä, että heidän työskentelynsä pääsisi mekanisoitumaan
ja siten menettämään kiinnostusta. Tulevaisuus kangastelee edessämme
rannattoman avarana - oceans of time...
...jatkuu kirjassani ilu mfg |