Das Ding an sich



Maailman olemassaoloa ei voida objektiivisesti todistaa. Ulkomaailma ei ole meidän ulkopuolellamme vaan olemme ulko-maailman sisäpuolella ja voimme saada ainakin jotain tietoa siitä juuri siksi, että olemme osa siitä.

Maailmassa on säännönmukaisuuksia. Ilman säännönmukaisuuksia ei evoluutiota voisi tapahtua, sillä sopeutuminen on juuri säännönmukaisuuksiin sopeutumista. Ilman säännönmukaisuuksia ei olisi elämää eikä tietoa, tai sanoisimmeko elämää eli tietoa.

Kuten jo todettu, jokaisessa eliössä on tietoa geenitasolla. Hermoston kehittyessä tietoa sisältyy myös hermostossa geneettisesti oleviin ongelmiin. Samoin niihin hermostollisiin muutoksiin, joita tapahtuu oppimisessa. Mitä kehittyneempi hermosto, sitä enemmän se sisältää sekä käyttäytymisohjelmia että oppimismahdollisuuksia.

Pitkäaikainen vuorovaikutus lajin ja ympäristön välillä on johtanut tehokkaiden ympäristön tutkimiseen tarkoitettujen välineiden, esim. aistien syntymiseen. Nämä kaikki sopeutumisilmiöt johtavat tiedonbiologin hylkäämään idealistisen filosofian. Kun Schopenhauer sanoi "Maailma on mielteeni" taisi mennä pieleen. Pikemmin olisi todettava "Mielteeni on maailmallinen".

...jatkuu kirjassani

ilu mfg