BIOLOGISET MUISTUMAT



Sana evolutio tarkoittaa yleisemmin jossakin järjestelmässä aikojen kuluessa tapahtuvia muutoksia. Biologeilla ja sosiologeilla on tavallisesti sanaa käyttäessään mielessä ympäristön pitkällä tähtäimellä tapahtuva eläviä organismeja tai instituutioita muovaileva vaikutus. Ympäritö todellakin muovailee biologisia lajeja, ihmisyksilöitä, yhteisöjä tai yhteiskunnallisia laitoksia niiden mukautumisreaktioiden tuloksena, joilla ne vastaavat sen ärsykkeisiin. Laajasti käsitettynä evoluutio edellyttää aina kokemuksen kautta tapahtuvaa oppimista. Oppiminen voi tapahtua kromosomeihin varastoituneen geneettisen informaation tietä tai olla tiedon ja taitojen kerääntymistä yksittäiseen organismiin tai kokemusten ja viisauden välitystä instituutioissa tai yhteiskuntakokonaisuudessa.

Uusdarvinistiset biologit antavat evoluutio-sanalle täsmällisemmän mutta suppeamman merkityksen. Heille se merkitsee lajissa tapahtuvia muutoksia, jotka aiheutuvat spontaaneista mutaatioista sen perintöaineksessa sekä ympäristövoimien suorittamasta mutanttien valinnasta. Darvinistien mielestä luonnonvalinta on se tekijä, joka muuntaa ympäristön vaatimukset lajin periytyviksi muutoksiksi ja aiheuttaa siten evoluutiolle ominaisia, lajin sopeutumista ympäristöön edistäviä muutoksia. Elävien organismien perintöaineksen tietyt ominaispiirteet helpottavat suuresti niiden hämmästyttävää kykyä oppia kokemuksesta ja siirtää tämä opittu jälkeläisilleen. Yleensä geenit ovat rakenteeltaan hyvin pysyviä ja siksi ne ylensä siirtävät organismin perinnölliset ominaisuudet muuttumattomina sukupolvelta toiselle. Mutta yhtä suuri merkitys on sillä tosiseikalla, että geenit eivät ole ehdottoman pysyviä. Kun niissä aivan itsestään tapahtuu muutoksia silloin tällöin, laji voi reagoida sopeutuvasti ympäristön vaihteluihin käyttämällä siten syntyneitä mutantteja. Myös suvullinen lisääntyminen helpottaa evoluutiota. Sukupuoliyhdynnän seurauksena kaksi eri geeniketjua yhdistyy, yksi kummastakin parittelevasta organismista, ja siten uudet geeniyhdistelmät saavat aikaan uusia ominaisuuksia. Näiden yhdistelmien käyttökelpoisuus puolestaan laajentaa lajin sopeutumiskykyä muuttuviin ympäristöolosuhteisiin.

Perinnöllisyys ei määrää kiinteitä ominaisuuksia tai piirteitä, se ainoastaan säätelee yksilön kehitystapahtumia. Edelleen voivat sekä perinnölliset että ympäristön vaihtelut periatteessa muutella näiden kehitystapahtumien suuntaa. Tämän muovailtavuuden tai taipuisuuden aste on kuitenkin erilainen eri tapauksissa. Yleisenä sääntönä on, että elämän jatkumisen ja lisääntymisen kannalta välttämättömät tapahtumat ovat suojassa ympäristön aiheuttamilta ja perinnöllisiltä häiriöiltä, toisin sanoen ympäristö ei vaikuta niihin helposti. Kaksi silmää, nelilokeroinen sydän, kyky pysyttää ruumiinlämpö lähes muuttumattomana, lapsen imemisvaisto, aikuisen sukupuolivietti ovat kaikki sellaisia ominaisuuksia, jotka kehityyvät lähes jokaisessa yksilössä elinympäristöstä riippumatta. Niiden kehityksen avain on sijoitettuna perintötekijöihin siten, että ulkoiset tekijät vaikuttavat niihin vain vähän.

Luonnon olosuhteissa mutaatiot tapahtuvat itsestään, geenien sekoittuminen suvullisessa lisääntymisessä on sattumanvaraista ja ympäristövoimien uusista perinnöllisistä mahdollisuuksista suorittaa valinta tapahtuu sokeasti. Geneettinen evoluutio ei sen takia ole tietoinen tapahtuma...

...jatkuu kirjassani

ilu mfg